Putting on pounds in New York - kokkailua ja ravintoloita Nykissä!

Joulukuisella New Yorkin työmatkalla keskityin herkutteluun. Mainen hummerisato oli ollut ennätyksellinen. Hummerit maksoivat 9.90 dollaria poundilta (sori, vaikka pound on naula suomeksi, niin se vain kuulostaa liian oudolta). Autoin Mainen hummerinpyytäjiä parhaani mukaan kokkailemalla ja syömälllä ulkona.

Sain käyttööni viikoksi asunnon Upper West Sidestä keittiöllä, ja otin siitä ilon irti:) Tämä kuva on aurinkoisena päivänä työpaikan ikkunasta.













Chelsea marketista sai ihania "Fresh never frozen" katkarapuja. Koska olin juuri ostanut jättimäisen mangon, chilejä ja kasan tomatilloja oli täysin selvää että rouskuvat katkaravut toimisivat täydellisesti pehmeiksi grillattujen poblanoiden (paprikamaisia chilejä tai chilimäisiä paprikoita), hedelmäisen mangosalsan ja kirpakan salsa verden lisänä. Annoksen kruunaa ripaisu glutamaattirikasta hyvää ja vanhaa parmesanjuustoa.



Katkaraputacot, grillattua poblanoa, salsa verdeä ja mango-avocadosalsaa

Raakoja, kuorimattomia katkarapuja
Poblanochilejä
Tortilloita (Suosikkini Suomessa on Nuevo Progreson maissitortilla)
Parmesanjuustoa
Limeä
Ranskankermaa

Katkaravut

Paista sulat katkaravut kuorineen pannulla oliiviöljy-voiseoksessa. Mausta ripauksella suolaa.

Poblanot

Grillaa poblanot joko grillissä tai uunissa usein käännellen, kunnes nahka on paikoitellen mustunut karrelle. Laita poblanot minigrippussiin ja anna höyrystyä kymmenisen minuuttia. Kuori ne ja leikkaa siivuiksi.

Mango-avocadosalsa

1/2 mango
1 avocado
lime
chili (käytin vihreää serranochiliä, mutta habanero tai scotch bonnet sopisi vielä paremmin)
tuoretta korianteria
ripaus suolaa

Kuutioi mango ja avocado sekä hienonna chili ja kourallinen korianterin lehtiä. Purista sekaan limemehu ja mausta suolalla.

Salsa verde

4 tomatilloa
pieni sipuli
serranochili (tai vastaava vihreä chili)
lime
tuoretta korianteria

Kuori sipuli. Lisää sipuli, tomatillot ja chili kattilaan ja kiehauta. Anna hautua vajaa kymmenen minuuttia kunnes ne ovat pehmenneet. Poista chilistä kanta ja lisää se tomatillojen ja sipulin kanssa blenderiin. Purista joukkoon limen mehu ja kourallinen tuoretta korianteria. Soseuta ja mausta suolalla.

Tarjoilu

Kasta tortillat nopeasti vedessä ja paahda kuivalla kuumalla pannulla lämpimiksi. Peitä keittiöpyyhkeellä ennen tarjoilua, jotta tortillat eivät ehdi kuivua ja viiletä. Vaihtoehtoisesti dippaa veteen ja grillaa lämpimiksi. Vesikikka estää tortilloita kuivumasta liikaa.

Täytä tortilla poblanosuikaleilla ja kuorituilla katkaravuilla. Raasta päälle hieman parmesanjuustoa. Tarjoile salsojen ja ranskankerman kanssa. Ranskankerma tasapainottaa salsojen tulisuutta.

HUOM. tomatilloja saa aina välillä Stockmannin herkusta. Myös poblanoita on lähes aina tarjolla herkussa. Heinän puutarhasta saa suomalaisia poblanoita kausituotteena.

Mahi Mahi avocado-mangosalsalla ja hummerikastikkeella. En ole ennen syönyt mahi mahia. Ostin sitä marketista, koska luin sen olevan nopeakasvuinen ja pyynnin suht kestävällä pohjalla (johon isäni sanoisi ettei hänen kalastuksensa ainakaan ole kovin kestävällä pohjalla kun aina välillä alkaa väsyttään, heh heh..). Ei nyt mikään paikallinen fisu, mutta uteliaisuus voitti. Hyvää se oli. Omanlaisensa maku, rakenne oli lihaisa ja maku täytetäisen rasvainen ja hieman makeahko. Mahimahimaista.

Hummeripasta. Hain kokonaisen hummerin Chelsea marketin Lobster Placesta ja tuorepastaa ja viisivuotiasta parmesaania marketin Buon Italia-liikkeestä. Perkasin hummerin. Kuulotin kuoret ja shalottisipulia voissa, lisäsin lorauksen valkoviiniä ja pienen lorauksen valkoviinietikkaa, keitin kokoon, lisäsin lorauksen bourbonia, keitin kokoon. Vettä sekaan ja keitin kokoon ja siivilöin. Lisäsin kastikkeen joukkoon kermaa, hieman raastettua sitruunankuorta, suolaa ja valkopippuria. Lisäsin keitetyt pastat ja hummerin ja koristelin silputulla rakuunalla.

Näihin rapukakkuihin (crab cakes) laitoin puoli poundia jumbo lump crab meatia, munan, nokareen majoneesia, silputtua lehtipersiljaa, rakuunaa ja kevätsipulia. Kuorrutin pankolla (leivän murusia) ja paistoin voissa. Lisäsksi söin nopeasti ryöpättyä mangoldia ja Mayer sitruunaa.









Herkuttelua ulkona

Melkein kaikki mitä New Yorkilaisissa ravintoiloissa olen syönyt on hyvää. Tässä kumminkin sellaisia, joihin menisin ehdottomasti uudelleenkin. Suurin osa on Upper West Sidellä, koska siellä työskentelen.

Xi'an Famous Foods, kävin Upper West Siden putiikissa. Parhaita syömiäni noodeleita! Lammasta, kuminaa, paljon paljon ihanaa chiliöljyä. Täällä syödään mahdollisesti seisten kertakäyttölautasesta mutta ruoka on täydellistä. Miniketjun ravintoloita on ympäri Manhattania mutta ensi kerralla aion tehdä reissun Flushingiin Queensiin ketjun alkuperäisravintolaan Biang!iin.

Szechuan Gourmet 39th St (between 6th & 5th Ave). Aitoa sichuanilaista, jota sichuanilainen työkaverini suositteli autenttisimpana paikkana New Yorkissa. Mieleen jäivät varsinkin naudan jänteet (!) chiliöljyssä. Gourmeejänteitä.

Legend Upper West Side. Kävin kiinalaisten työkavereiden kanssa. He osasivat tilata! Söimme muun muassa keittoa vain kiinaksi olevalta specials listalta, jossa oli pikkelöityjä vihanneksia, sieniä (erikoisia sieniä!) ja lihaa, sekä lihaa ja mahalaukkua chiliöljyssä. mmmm chiliöljyssä kaikki on herkkua:) 

Shanghai Cafe Deluxe (100 Mott Street). Ihan mielettömiä xiao long bao - eli soup dumplingseja. Ne eivät olleet menulla tällä nimellä, mutta koska ravintolan nimessä oli Shanghai (ensimmäinen Shanghai, johon nälkäisenä Chinatownissa törmäsin), oletin, että niitä on tarjolla ja tilasin niitä sujuvalla (hah!) kiinalla. Myöhemmin kuulin työkavereiltani, että tämä on nimenomaan parhaita paikkoja Chinatownissa syödä soup dumplingseja. Kävin myöhemmin myös toisessa paikassa Mott Streetin eteläpäässä, mutta ne eivät olleet näin hyviä. 

Canteen 82 on museon lähellä oleva kiinalainen, josta saa myös soup dumplingseja, joskaan ei sellaisia makupommeja kuin yllämainitusta paikasta. Mutta koska joskus vain tarvitsee saada soup dumplingseja Upper West Sidellä. Tai lobster roll.

Luke's Lobster. UPW Amsterdam Ave. Kävin neljä kertaa hakemassa lobster rollin lounaaksi. Se on niin hyvää. Voista leipää, hipaisu majoneesia, iso keko hummeria ja ripaus sellerisuolaa. Sellerisuola kruunaa sen. 

Lobster Place @ Chelsea Market. Kokonainen höyrytetty 1,5 poundin hummeri noin 20 dollarilla voin ja sitruunan kera valmiiksi murskattuna. Lisäksi ihania ostereita yli kymmentä eri laatua. Makuerot eri tyyppisten ostereiden välillä ovat massiivisia. Mieleen jäivät wellfleet ja plymouth rock. Myös sushi näytti erinomaiselta, mutta sen maistaminen jää ensi kertaan.

Los Tacos No. 1 @ Chelsea Market. Ihania tacoja kolme dollaria kappale. Kuoret prässätään tuoreeltaan edessäsi. Salsoja possukulhoista saa lisätä itse niin paljon kuin haluaa.

Cocina Economica Mexico. Varsin hyvää meksikolaista. Cemitakset ovat nami lounas. Myös braised prawns maistui ja habanerolisuke oli herkkua.

Shake Shack. Ihan museon kulmalla. Tämän vuoksi ykkösvalintoja kun työpäivä venyy pitkäksi! Purilaiset ovat vallan hyviä. Yllättävän hyviä. Ja valmistuvat hetkessä. Tämäntyyppisen hampurilaispikaruokaketjun hyväksyn:)

Lisäksi olen ostanut aina kiloittain mausteita kotiinviemisiksi. Siihen loistava paikka on muun muassa Kalustyan's (123 Lexington Avenue), josta löytyy kaikkia mausteita, joita ikinä olen päättänyt haluta. Kuivatuille meksikolaisille chileille löysin uuden huippupaikan, vielä paremman kuin Kalusyuan's. Essex Street marketin yhdessä putiikissa esim pasillat tuoksuivat aivan luumuille. Täällä taitaa olla suurempi liikkuvuus chileillä, tai sitten vain satuin paikalle sopivaan aikaan. Hinnat olivat alle kaksi dollaria per pussi mulatoja, achoja, guajilloja, pullia, pasillaksia jne. Myös meksikolaista oreganoa ja suklaata sai. Kalustyanissa hinnat voivat olla aika suolaisia (tosi on, maksoin siellä kerran kaksikyt dollaria suolapurkista!). Myös Chelsea marketin vihanneskaupasta sai chilejä irtomyynnissä. Guajillot olivat ihania, niinkuin moritachilitkin (hieman kuin chipotle mutta vähemmän savuinen). Pasilloita ja anchojakin sai, mutta ne olivat kuivahtaneempia kuin Essex street marketissa. Essex Street marketissa oli muuten useampia kojuja, joten kannattaa kiertää hieman, ennenkuin ostaa. Minä ostin ekasta paikasta, ja sitten tokasta ja sitten vielä kolmannestakin kun kokoajan näytti paremmalta. Ei se mitään. Koskaan ei voi olla liikaa pasilloita. Teimme chileistä muun muassa Rick Baylessin ohjeella Oaxacan black molea uuden vuoden aattona. Tai Matti sitä teki ja me muut vähän autoimme ja joimme punaviiniä. Lohdutan omaatuntoani sillä, että ravasin ympäri Manhattania moleaineiden perässä. Vinkkinä josset halua viettää viittä tuntia (tai katsoa kuinka joku viettää viisi tuntia) hellan edessä, niin Essex Street marketista sai myös hyvännäköistä valmismolea (ei lasipurkissa vaan tuorepakattuna muovirasissa). Lisäksi ostin sieltä molen kanssa tarjoiltavaksi queso frescoa ja oaxacan juustoa.